Tässäpä vähän kaavaa tuohon yksinkertaiseen salkkuun, joita lauantaina värkkäilimme.

Toteutushan menee niin, että: 1. sivukappaleet liimataan kiinni pohjaan ja etu- ja takakappaleiden sivuihin. 2. Tasku liimataan etukapaleeseen. 3. kantokahva liimataan paikalleen. 4. viimeistellään nahkasuikaleilla ja soljilla.

Kaavaa muokkaamalla salkun ulkoasua on helppo muuttaa. Esim leikkaamalla sivukappaleet ylhäältä kapeammiksi. Läpän muotoa voi myös vaihdella. Taskujakin voisi olla vaikka kaksi, ja niissä vielä jotain koristusta...

Älkää ny säikähtäkö, mää se vaan oon. Innostuin uusimaan pohjan, pitäähän sitä kaikkea kerran kokkeilla. Tämä uusi pohja on Kikin pohja, kiitos.

Eilenhän meillä oli siis taas nauruterapia, eli PikkuRouvien kokoontumisajot. Raahasin mukanani kolme isoa pussillista nahkapaloja, joista syntyikin monenlaisia hienoja laukkuja. Unohdin ottaa kerhoon kameran mukaan, joten yhteiskuvaa ei oo, ei tuu.

Omia tekeleitäni sentään aion esitellä. Ekaksi kolmen laukun setti, jonka nukkiksen rouva on tilannut Ellokselta euron tilaajalahjana.

Sitten uusi salkku, joka sopii naisenkin käyttöön.

Swappiaiheena meillä oli matkailu. Oli himppusen vaikea keksiä mitään järkevää, niinpä laitoin pakettiin aika älyvapaan setin. Paksu lompakkohan on aina lomalla kiva asia. Evääksi maitopullo ja kunnon voileipä. Ja kaiken varalta loodallinen särkylääkettä. (Joo oon testannu uutta skanneriani)

Nuo rahat on kyllä printattu, ei mulla noin isoja seteleitä valitettavasti asu omassa pörssissä.

Minä sain swapissa Auliinan nyssäkän, se oli siis solmittu kepin päähän sillai kulkurityyliin. Sisältönä herrrkulliset eväät.

Tänään ollaan juhlittu kuopuksen nelivuotissynttäreitä. Eilen illallla väsäsin sitten vielä tämmöisiä vähän isompiakin herkkuja.

Tuon "kejmovaahtokakun" koristelivat pikkutytöt kahdestaan. Paitsi äiti kyllä "pujskutti kejmovaahdon".Seuraavalla kerralla tulee kuvaa ristipistelymatosta, joka vihdoin ja viimein on valmis.

 

 

Meidän talossa herätyskello on kyllä periaatteessa turha kapistus, kun kuopus ansiokkaasti huolehtii siitä, että liian pitkään ei nukuta. Varsinkaan viikonloppuna. Nukkekotiin hommattiin kuitenkin herätyskello, ehkä siellä lapset ovat tyystin eri sorttisia kuin meillä. ( Ja joo, tiedän kyllä ettei nukkiksessa vielä ole makkaria, vaan onpahan vekkari silti.)

Materiaalina kellossa on puuhelmiä, paperia, nitojan niittejä, haaraniittejä ja pieni nupineula.

Tästä kuvasta voi vähän hahmottaa tuota kokoa.

Nukkekotiin on ilmestynyt myös uusi lamppu. Luultavasti sekin päätyy sinne makkariin, mutta nyt -sattuneesta syystä- se on olkkarissa.

Tämä on tehty helmistä, joita ostin matkamuistoksi Norjasta. Nämä kuvat ei kerro oikeaa totuutta lampun väristä. Tuo varjostin on vaaleanpunainen.

Olohuoneen pöydälle olen virkannut pienen liinan. Vähän kotikutoinen, kun malli on omasta päästä, mutta saa kelvata, voipi kyllä olla, että liinalle löytyy vielä joku muukin paikka... Liina on virkattu ompelulangasta koukulla 0.6.

Nyt kannattais suunnitella siivouksia ja leipomuksia kuopuksen 4v-synttäreitä varten, mutta hauskempaa on jatkaa ristipistomattoa, johon ostin tänään lisää lankaa.

Aloittelin lauantaina toisenkin kruunun tekoa, mutta eilen sen vasta sain valmiiksi. Kruunu päätyi myös kahvilaan. Pitäähän asiakkaiden nähdä, että leipomukset on tuoreita.

Kaipa huhu uusista hienoista valaisimista oli kantautunut nukkekodin väen korviinkin, kun isä- runoilija itse- päätti tuoda perheensä päiväkahville Siniseen Kyyhkyyn. Kahvilan ahkera kondiittorikin malttoi istahtaa hetkeksi aisakkaiden kanssa porisemaan. Poju sai herkullisen jäätelöannoksen: "Älä nyt vaan kaada sitä", isä huolehtii.

 

Laitetaanpas tähän vielä se Epen tekemä upea porrasjakkara, kun räppäsin siitäkin vähän perspektiivisemmän kuvatuksen.

Herkulliset omenat -niin tunnistattekos mistä ne on tehty?

 

Se on onneksi täyttä totta, että tänään oli Pikku Rouvien kerhotapaaminen. Aiheena meillä oli valaisimet. Auliina kokeneena konkarina antoi vinkkiä kruunujen väsäilyyn. Välillä konttailtiin lattialla helmien perässä, ja välillä oltiin naurusta kaksin kerroin, mutta niin vaan saatiin komia rivi ruunuja tehtyä. Kahtokaapa vaikka:

Siinä ne on somassa rivissä; Veikkaisin, että vasemmalta alkaen tekijät oli: Mira, minä, Jaana, Tuulia, Nanna, Taina, Epe ja Vuokko. Tuossa alalaidassa on vielä Auliinan tulevat seinälampetit. 

Svappiaiheena oli keittiö. Rouvat olivat värkkäilleet tämmöisiä ihanuuksia:

Minä olen tuon ihanan Epen tekemän keittiöjakkaran onnellinen omistaja. Se on näköjään tässä mun kuvassa niin huonossa kuvakulmassa, että pitää ottaa siitä vielä päivänvalossa parempi kuva.

Vaihdoimme Epen kanssa henk. kohtaisestikin, kun voitin viimeksi kerhossa Epen tekemän söpön tuolin ja halusin sille samanlaisen kaverin, niin sovimme, että vaihdan sen johonkin ruokasaliin tulevaan ruokaan.

Tässä kuvaa eilisillan askarruksista. Epelle meni siis kerhosvappi, joka piti sisällään tuon petkuhuiputus-emalikannun. Se on tehty piirustuspaperista. Jauheliha ja tuo alla oleva liina sisältyivät samaan pakettiin. Tuolivaihdossa Epelle meni broileri/kalkkuna, broilerinkoipi, liha (paisti)+irtoviipaleet ja täytekakku.

Viinirypäleet jätin itelle ja tuo hieno tarjotin (sekä tulitikku ;) ) on kuvausrekvisiittaa.

Viime viikolla törmäsin tämmöiseen ihanuuteen: http://mizzu.vuodatus.net/blog/category/Venehuvila  Ja silmäni avautuivat, mullahan on roikkunut tuommonen samanlainen hylly seinällä vuosikaudet. Siispä tuumasta toimeen ja kalusteita hyllyyn. (Sattumalta mulla on noita samoja Lidlin kalusteita, mutta toivottavasti Mizzu, et tykkää huonoa, kun matkin kivaa ideaasi)

Viimeisissä kuvissa uusi kruunu paikallaan kahvilassa. Kruunu on mukailtu Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien ohjeesta.

Jos joku ihmettelee näitä laadukkaita kuvia, niin joo, meillä on uus kamera. Mies lahjoi itse itsensä, kun täytti 40v.

...siirtää kesän eiliseen, lauletaan koulussa ja näinhän se vaan menee. Kiireistä aikaa tämä syksy onkin. Koulujen ja harrastusten alkamisen lisäksi meidän syksyyn kuuluu aina useasmmat synttärijuhlat. Minä vanhenin lauantaina ja mun muru murmeli oli ostanu mulle tulostimen. Sisältäen myös skannerin. Sitä kun ehtii opiskella käyttämään, niin sitten voi kyllä tehdä minirintamallekin kaikkea kivaa.

Lauantaina meillä pyörähti käyntiin myös PikkuRouvat, eli Oulun seudun nukkekotikerho. Olipa taas mukava turista aivan asiaa kivojen kamujen kanssa.

Oon alottanu uuden ristipistomaton, siitä tulee semmonen paranneltu versio siitä edellisestä. Keskeneräisenä projektina on mummun lyhty, joka ei aivan lähiaikoina oo edistyny, mutta näppäsin siitä kummiski pari kuvaa, että näkee ne, joille oon asiasta hehkuttanu, että oon mää oikiasti jotain tehny. (tulipa järkyttävä lause)

Tässä vähän yleisnäkymää. Saatan vielä vaihtaa tuon "tapetin", kun oikeastaan olis parempi, jos tapettia olis kolmella seinällä.

Lautasella on ässiä, tasku-pikkuleipiä ja pari korvapuustia.

Ihka ensimmäinen kyhäelmäni, jonka tarkotus on esittää nojatuolia. Näyttää muuten livenä paremmalta, kuvassa aika järkky. 

Seinälle tulee sitten se "ryijy".

Lisäksi pitäs vielä tehdä joukko pikkutavaroita, ainakin sukankudin ja ompelukone.

Sainpas viimein valmiiksi ristipistomaton. Aloitin sen tekemisen joskus, kun teki hirveästi mieli pistellä. Suunnittelin mallin ruutuvihkoon ja aloin pistellä. Työn edetessä huomasin, että olis kannattanu tehdä kolmella säikeellä, kahden sijaan, koska tumman sinisestä varsinkin näkyy pohjakangas läpi. Sen verran olin kummiski ehtiny jo tekemään, etten alkanu purkamaan. Tummansininen lanka loppui sitten vielä keskenkin, ja koko matto oli jäädä pysyvästi vaiheeseen. Onneksi olin ostanu langan omalta kylältä, niin sain sitä lisääkin ja nyt on matto valmis. Aika työläs yksilö, kun kiersin vielä lopuksi kaikki "kuviot" tummansinisellä, kun oli  jotenki niin köpön näkönen. Lopputulos on muuten mun silmää -no ei sentään hivelevä, mutta miellyttävä kumminkin. Ehkä nuo vaaleansiniset olis pitäny reunustaa vaaleansinisellä??? En taida jaksaa silti purkaa, tehdään seuraavasta sitten komiampi.



Tämä kuva on surkea (kamera on tosiaan loppunsa eellä), mutta vähän näkyy mittakaavaa. Ainoaksi matoksi olohuoneeseen tämä on liian pieni. Hyvä syy siis pistellä lisää. Soffalla istuskelee muuten Chrisseltä saamani aivan söötti pieni nallukka.



Kuvio on mielestäni kehityskelpoinen. Nuo kulmat ja reunan keskiosan kuvio on ihan ok. Vaaleansiniset läiskät pitäis olla jotain koukeroisempaa.


Te kaikki kuitenkin ihmettelitte, että mikäs se tuo on tuossa ylimmässä kuvassa...



No, se on tietenki pieni origamipaperisetti ja valmis teittelu. Tämä on siis se jota lapsena vänkytettiin, kysyttiin lukua yhdestä kymmeneen,  piti valita väri ja läpän alla luki jonku pojan nimi, josta sitte tykkäs. Ja sitte tirskuttiin ja kiusoteltiin, että Sussu tykkää Pekasta =)

Milläs nimellä tätä teilläpäin kutsuttiin?

Pitkä kuuma kesä jäi tällä kertaa tulematta, mutta on kesä silti aina lesä ja loma on lomaa, vaikka satas puukkoja. Me reissattiin Ruotsissa ja Norjassa, Kalajoella ja Vaasassakin käytiin. Ollaan juhlittu monia rippiläisiä ja omakin typykkä täytti 5 vuotta. Tänään vielä kahviteltiin sukulaisten kanssa ja juhlittiin synttäreitä, vaikka oikea päivä oli jo 1.8.

Eilen käväisin työmaalla mutkan. Oikeastaan on kyllä taas kiva aloittaa työt. Mulle on tulossa 14 esikoululaista, joten säpinää varmasti on luvassa.

Loman aikana en oo saanu tehtyä askartelupuolella juuri mitään. Ristipistomatto on edelleen kesken, Nukkikselle en oo tehny mitään, eikä mummun lyhtykään ole juuri edistynyt. Tänä syksynä aion oikeasti ottaa jonkun arki-illan itselleni, ja alan käydä miehen siskon luona tekemässä sitä keskeneräistä tiffanytyötä. Onneksi myös Pikku Rouvat alkavat taas kokoontua, joten terapiaa on luvassa.

Miniasiat on olleet sen verran mielessä kesälläkin, että jotain aiheeseen littyviä matkamuistoja tuli hankittua, keräsin mm. pieniä kiviä ja simpukankuoria Norjasta. Meidän kamera rupes temppuileen lomalla, enkä oo vielä kuvannu niitä, mutta laitan myöhemmin kuvia.

Laitanpa tähän jonkun kivan maisemakuvan reissun varrelta.

Svartisen-jäätikölle tehtiin vaellus.

Pikkutytöt etsivät vuorenpeikkojen koteja näiilä seutuvilla, sillä aikaa kun isi ja isommat oli luolaretkellä.

Saltstraumenin sillalta näkyvät maailman voimakkaimmat vuorovesipyörteet.

Viimeinen kuva on Kalajoelta, ukkonen ajoi uimarit pois. siihenköhän kesä päättyi?

 

 Kyllä se vaan niin on, että nyt meillä vasta loma alkaa, kun mieskin jää lomalle. Ei ole mistään kotoisin, että yhden pitää lähteä aamulla kuudelta töihin, kun muuta saa lorvia kotona. Ei se kyllä helppoa tunnu olevan tuo lomalle jäänti, lun ei oo kulta vieläkään malttanu tulla kottiin, soitteli se mulle kolmen aikaan, että ei oo vielä lähdössä, että ainaki neljään menee. Sen verran tässä vuosien mittaan oon oppinu omaani tuntemaan, että taidan alkaa ootteleen tuossa seittemän maissa. Sillä menee tunti matkallakin, että...

Oon kyllä käyttäny tämän viimesen "työpäivän" hyväkseni, ja väkersin mummun lyhtyä varten pienen "ryijyn". Tein tämmöset ensimmäiseen nukkekotikerhon vaihtoon, mutta tämä tuleva käyttötarkoitus on se mihin halusin tämän tekemisen opetella. Mun mummu on tehny näitä ryijyjä koko suvun naisille. Minullakin on näitä kolme. Oikeastaan yksi puuttuu, kun mummu sanoi, että ne saan antaa sitten omille lapsilleni.

Tämmöisestä seinävaatteesta on siis kysymys. Varmaan tällä on joku nimikin, mutta enpähän sitä tiiä. Mummu muuten sai tämmöisen papalta tuliaisina kuntoutusreissulta, ja innostui sitten siitä mallikappaleesta näitä väsäämään. Kuvaa hyvin mummuani, se osaa tehdä "mitä vaan".

Tässä sitten tämä miniversio. Loppujen lopuksi tuon tekeminen ei oo kovin vaikeaa, kauemmin aikaa meni sen tekotavan ymmärtämiseen. Mulla on aivan surkeat lankavarannot, kun en harrasta neulomista. Nämäkään langat ei oikein rimmaa sinne lyhtyyn, mutta mummulle saa ollakin paljon värejä. Ei mun mummulakaan oo mitenkään feng shui.

Parhaiten tämä onnistuis minikoossa varmaan jollain muliinilangan vahvusella langalla, villalanka on turhan paksua.

Mieskin muuten tuli just kotiin, niin että määpäs häippäsen tästä lomalaisen seuraan.

Tämä kesä kyllä suosii askartelijaa. Pitäs vaan keksiä lapsille järkevää tekemistä, niin johan sais askarrella. Tällä viikolla meidän isommat tytöt on sukuloimassa tahoillaan ja me pikkutyttöjen kans ollaan kolmestaan kotona. Tytöt on keksineet kaikenlaista hauskaa, ainakin omasta mielestään, minä oon välillä lepuuttanu hermoja kellarissa.

Oon viimein alottanu mummulle tulevan lyhdyn tekoa, mutta se on vielä vaiheessa. Iltaisin olen pistellyt yhtä mattoa, mutta sekin on pahasti kesken. Eilen tein mummun lyhtyä varten vähän leipomuksia, ja samalla leivoin sitten vähän muutakin. Tein semmoisen taikataikinan tyyppisen taikinan. Laitoin taikinaan sen verran suolaa, kun veteen liukeni, sitten vehnäjauhoja ja pikku tippa öljyä. Taikina eroaa taikataikinasta rakenteeltaan, kun suola ei ole kiteistä, taikina on siis sileää. Kuivatin leipomuksia uunissa, kuunes ne oli kovia. Pikkuisen jotkut isommat leivät halkeili, mutta muuten oon tyytyväinen tähän sovellettuun taikinaan.

Tänään maalasin sitten joitakin valmiiksi asti:

Näistä tuli mielestäni aika herkkuja.

Viimein sain tehtyä pitsankin, on ollut mielessä pidempään. (heh, heh) paprikat, tomaatit, salamit ja sipulit on Angie Scarrin, oliivit omatekoisia. juustona ja tomaattina on maalia, pohja tehty siitä eilisestä taikinasta.Pitsaleikkuri on tehty kauan sitten, ja on esiteltykin silloin blogissa.

Olen saanut myös tunnustuksia:

1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Kiitos oikein paljon:Raija Maula, Anja, ja Marisa

Sen verran tämä jo näkyy kiertäneen, että minäpä ohjaan teidät Pikku Rouvien blogin kautta muutamiin huipputaitavien näpertelijöiden blogeihin.